Pakkasukkoa odotellessa

Käytiin eilen Oulunkylän Lankamaailmassa erään ystävän kanssa. Lankamaailmassa vietetään 3-vuotis päiviä, joten puoti on pullollaan tarjouksia ja uutuuksia.

 

 Kuvassa kolme eri sävyä Fame Randia, jotka hain viime viikolla ja eilen ostetut Permin Divat + Sirdar Indie -kerä. Indien valitsin Huun talvimyssylangaksi. Kun ei kaupasta löytynyt mieleistä, niin pitää sitten tehdä itse. Myssylle etsin aikani mallia Dropsin sivustolta, mutta päädyin loppujen lopuksi omaan malliin. Ja tällainen siitä sitten tuli.

 Neulominen on aloitettu korvaläpistä ja lisätty sitten etu ja takaosaan silmukat lisäpuikoille. Indietä neulotaan kerän merkinnän mukaan jopa koon 9 puikoilla, mutta koska halusin tiiviimpää ja hieman paksumpaa jälkeä, niin neuloin 5,5 puikoilla. Hatusta tuli tiivis, mutta langan pehmeyden ja väljän kierron vuoksi kuitenkin pehmeä. Lanka itsessään oli hahtuvamainen ja siinä kulki löyhästi kierrettynä ohut kestävä lanka mukana. Myssy on päätelty neuleputkeen jonka kiepautin solmulle ja viimeistelty reunatikkauksilla, sekä kiinnitysnaruilla. Kiinnitysnarujen sisään pystyi hyvin letittämään myös korvaläpistä lähtevät aloituslangat.

Tyytyväinen Huu lukemassa kirjaa uusi myssy päässä daddyn sylissä.

Kirpputorikierros jatkuu

Tänään käytiin Vantaalla Villa Lyhdyssä http://www.villalyhty.fi/ .
Tavallisesti pidän itseäni hyvin karttaa tulkitsevana ja suurin piirtein hyvällä suuntavaistolla varustettuna, mutta tällä kertaa jouduin turvautumaan navigaattorin apuun. Autolla oltiin siis liikkeellä, mutta bussilla perille olisi varmaan löytänyt helpommin. Julkisilla siis pääsee lähelle ja talon takana on runsaasti pysäköintitilaa autoilijoille.
Tähän asti kierretyistä kirpputoreista tämä oli ehdottomasti varastomaisin. Etenkin liikkeen takaosan tunnelmassa oli jotain kovin kellarimaista (jossa myös lasten leikkinurkkaus sijaitsee). Nettisivun kuvat on varmaankin edellisestä liiketilasta tai todella tarkkaan rajattuja, sillä paikan päällä näytti aivan erilaiselta. Myynnissä oli lastenvaatteita n. 0-8-vuotiaille, jonkun verran leluja, lasten tarvikkeita, kortteja, käsitöitä ja joissain pöydissä sekalaista sisustustavaraa. Vain harvoihin pöytiin oli laitettu esiin mitään lapun tapaista, josta olisi voinut nähdä minkä kokoisia vaatteita kojussa oli. En siis vaivautunut näistä suurinta osaa penkomaan lainkaan, etenkään ellei silmiin sattunut jotain meille sopivan näköistä heti ensi silmäyksellä.
Myynnissä olevan tavaran kunto vaihteli. Tarjolla oli uutta tavaraa jossa laputkin vielä kiinni ja sitten niitä "rätei ja lumpui", jotka olisivat ehkä joutaneet jo maton kuteiksi. Suurin osa oli kuitenkin ok kuntoisia käytettyjä vaatteita.
Lähdimme etsimään talviasusteita ja duploja. Ihan ei mennyt tällä kertaa kysynnän ja tarjonnan laki kohdilleen, mutta joitain pientä me kuitenkin löysimme. 

Kaksi pehmeää palloa, Tutan housut, Benettonin vakosamettihame ja tähti Jonathanin talvihanskat.

Villa lyhdyssä on erillinen huone vaunuille ja muulle suuremmalle tarvikkeelle, sekä pieni kahvio & lahjatavarapuoti liikkeen etuosassa. Hyvä idea laittaa tarvikkeet omaan soppeensa, etteivät ole johonkin nurkkaan vaan ahdettuna. Omaan makuuni lahjatavaroita, leluja, kortteja ym. oli ehkä vähän liiankin kanssa, vaikka meidänkin ostoksista uutta tavaraa olivat tarttumapallot. Yhteensä hintaa ostoksille tuli 11,60€. Ihan fair deal imo. Yhden Ticketin neulepipon jätin ostamatta hinnan vuoksi (6€).
Villa Lyhdyn arvosana on meidän kriteereillämme 7/10.
+ rauhallinen paikka (mahtuu liikkumaan ja pysähtymään rattaidenkin kanssa käytävälle)
+ ystävällinen henkilökunta
+ (pääasiallisesti) järkevät hinnat
- varastomaisuus
- sekavat, liian täydet pöydät
- sijainti
- sisustusesineiden paljous ja pöydät joissa myynnissä random tuikkukuppeja ja maljakoita (eivät minun mielestäni kuulu lastentarvike kirpputorille)

Isompi miinus tulee siis sijainnista. Paikka itsessään ei houkuta riittävästi, jotta tänne matkan päästä lähtisin käymään vain kirppariasialla. Jos asuisin jossain hollilla, niin ehkäpä tuolla tulisi kuitenkin käytyä useamminkin.

Loppusyksyn tohinat.

Vielä ehtii syksyillä ennen kun talvi tulee.
Tänä syksynä ei ole tekemistä puuttunut, etenkään opintojen parissa. Yllättäen huomasin, että puolen vuoden kuluttua tässä pitäisi jo valmistuakin. Puikot kutsuisivat seuraansa sohvan nurkkaan hämärtyvinä iltoina. Pakko on kuitenkin välillä sanoa tiukka ei ja istua työpöydän ääreen kirjoittamaan tehtäviä pois alta. Päivisin oman huomionsa vie muu elämä, johon ei sovi oikein kumpikaan näistä iltapuuhista. Huu on oppinut kiipeämään kätevästi minun ja neuleen väliin syliin ja tehtävät esseet taas vaativat sen verran keskittymistä ja rauhaa, ettei päivällä kirjoittaminen ole oikeastaan edes vaihtoehto.
Olemme me onneksi ehtineet nauttia myös syksystä.