Tänä syksynä ei ole tekemistä puuttunut, etenkään opintojen parissa. Yllättäen huomasin, että puolen vuoden kuluttua tässä pitäisi jo valmistuakin. Puikot kutsuisivat seuraansa sohvan nurkkaan hämärtyvinä iltoina. Pakko on kuitenkin välillä sanoa tiukka ei ja istua työpöydän ääreen kirjoittamaan tehtäviä pois alta. Päivisin oman huomionsa vie muu elämä, johon ei sovi oikein kumpikaan näistä iltapuuhista. Huu on oppinut kiipeämään kätevästi minun ja neuleen väliin syliin ja tehtävät esseet taas vaativat sen verran keskittymistä ja rauhaa, ettei päivällä kirjoittaminen ole oikeastaan edes vaihtoehto.
Olemme me onneksi ehtineet nauttia myös syksystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti